Kiinanharjakoira poikkeaa muista roturyhmänsä roduista omaperäisen luonteensa ansiosta. Se ei ole tyypillinen seurakoira, vaikka rakastaakin läheisyyttä ja kiintyy perheeseensä syvästi. Sillä ei ole erityistä miellyttämisen halua ja harjakoira osaakin olla hyvinkin omapäinen, vaikkakin hyväntahtoinen. Kiinanharjakoira on temperamenttinen, oman arvonsa tunteva ja esiintyy mielellään huomion keskipisteenä, tavalla tai toisella. Sosiaalinen ja iloinen yksilö on toivottu, joskin pieni pidättyväisyys sallitaan.
Puuhastelu on harjakoirille ominaista, kiinanharjakoirat rakastavat lelujaan ja leikkivät yksinäänkin, mieluiten kuitenkin oman ihmisensä tai rotutoverinsa seurassa.
Kahden variaation väliset luonne-erot johtuvat lähinnä vain omistajan suhtautumisesta koiraan. Pieni "paleleva" naku kietoo helpommin perheensä tassunsa ympärille ja saa enemmän erityiskohtelua kuin karvainen rotutoverinsa. Tosin Suomen talvessa on huomioitava nakujen erityistarpeet ja kylmänarkuuden vaikutus luonteeseen.
Persoonallinen harjis ei vaadi erityisiä koiran koulutuksen taitoja, vaan sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Se on kuitenkin laumaansa syvästi kiintyvä, joten yksinoloon totuttamiseen kannattaa kiinnittää huomiota pennusta lähtien. Pienestä koostaan huolimatta sitä tulee kuitenkin kohdella "koirana", eikä harjakoiraa tule verrata ihmislapseen, vaikka harjakoiran olemus ei välttämättä olisikaan koiramaisin. Pentu, uhmaikäinen teini ja aikuinen koira tarvitsevat käyttäytymiselleen rajat kuten muutkin koirat rotuun katsomatta.
© Suomen Kiinanharjakoirat Ry
